KESÄTUNNELMIA

Kesä on kulunut vauhdilla.
 Olen saanut nauttia lasten perheistä ja lastenlasten touhuista. Kaksospojat täyttivät kaksi vuotta ja synttäreitä juhlittiin perinteisesti herkutellen. Kaksostyttöjen kanssa käytiin mm. Filppuksen puistossa leikkimässä ja ihailemassa Helsingin kaupungin tarjoamaa ruokaetua lapsille. Koululaiset saavat olla puistossa koko päivän tätien silmän alla ja kaikille halukkaille tarjotaan ilmainen keittolounas. Hoito ja ruoka ovat siis ilmaisia. Puistossa on paljon leikkivälineitä ja paikka on siisti ja mukava.Vastaavanlaisia puistoja on ympäri Helsinkiä. Tampereella ei tietääkseni ole samanlaista mallia, miksiköhän ei ole? Olisi hieno kokeilu täälläkin.

Linnanmäellä perinteisessä vuoristoradassa hurjastellen

Filpuksen puiston infoa

Kaksoskeinuntaa puistossa

Pienimmän tulokkaan kastejuhlaa vietettiin suvun ympäröimänä kauniin talon pihamaalla. Kolmen lapsen kanssa on melkoista tohinaa, mutta ihana on saada olla mukana nuoren perheen arjessa ja juhlassa.Vävypojan ja veljensä ohjastamina saimme  koko porukka, lisättynä veljellä ja siskoilla, nauttia myös Saimaan upeista maisemista, saunasta ja  silloin melko jäisestä vedestä.

Entisessä kotikaupungissa Ikaalisissa on käyty katsastamassa pikkupoikien, jotka jo ovat isoimpia serkuksista, urheilua, pyöräilyä ja majan rakentamisen vimmaa. Kyllä maalla on ihanaa lasten kasvaa!

Saimaan rannalla

Käyräjärven uimarannalla Kouvolassa neitokaiset

Ikaalisten urheilukentällä odottamassa  omaa vuoroa

Välillä on sitten käyty mm. kesäteattereissa, porin jazzeilla ja pyöräilty! Puolisoni on merkannut ajokilometrit ylös ja keväästä alkaen niitä on kertynyt yli 900km. 

Mitä enemmän pyöräilee, sitä tarkemmaksi tulee pyöräilyn moraalista ja oikeasta pyöräilykäyttäytymisestä! Miten voi olla niin vaikeata näyttää kädellä mihin suuntaan olet menossa? Et ole maailman ainoa ihminen! Mikset voi pyöräilla omalla kaistallasi? Soita kelloa kun syöksyt ohi! Jalankulkijana älä ole kiukkuinen, molemmat mahtuvat, jos nätisti mennään. Autoilijat, ho hoi! Osa antaa tilaa suojatiellä, mutta on niitä tosi törppöjä vielä paljon! Eilen jäi taas yksi pyöräilijä Tampereella auton alle suojatiellä! Pyöränkin toki on ajettava varovasti mutta kääntyvä auto väistää aina, tai siis pitäisi!

Mopoautot ovat kaikkien pahimpia pyöräilijän kannalta. Ajetaan yhdellä kädellä, toinen käsi on kännykässä, musiikki soi, kaveri istuu vierellä. Oma ego on korkealla.  Yhtään teoriatuntia näiltä kuskeilta ei pitäisi vähentää eikä myöskään ajotuntia. Vanhempana miettisin kyllä tosi tarkkaan, osaako se minun kullanmuruseni oikeasti ajaa autoa liikenteessä, muiden seassa, jos ikää on 15vee!

Koripallon Delfin-turnaus alkaa Tamperella, nyt jo kuumottaa...

MYÖTÄ - JA VASTAMÄESSÄ PYÖRÄILYÄ

Kesäinen pyöräretki puolisoni kanssa Siuroon alkoi pienessä sateessa Tampereen Härmälästä. Matka taittui yli Rajasalmen Sillan Nokialle, aurinkokin alkoi paistaa. Pieniä vesitaukoja, suklaata, banaania.

 Siuron kauniissa maisemissa on ihailemista. Kiersimme vanhan lastaussataman kautta, johon ennen vielä tuotiin tavaraa järveä pitkin Kyro Oy:stä.  Hämeenkyrön ja Siuron välillä kulkee edelleen laiva muutaman kerran viikossa. Vuosia sitten matkustin tuon välin laivalla. Siurossa on asunut puolisoni sukua ja muistelimme vanhoja taloja ja jo edesmenneitä ihmisiä.

Kosken partaalla on mukava kahvila-baari, missä matkalaiset ravitsivat itseään sämpylällä ja kahvilla. Kosken takana näkyy vanha tehdas, joka on aikoinaan työllistänyt siurolaisia. Nykyään monet ihmiset käyvät töissä muualla ja asuvat tuolla kauniissa, mäkisessä Siurossa.
Paluumatka tuli osittain samaa reittiä Nokialle asti ja sieltä Pispalan kauniita rantateitä Tampereen keskustaan.

Matkaa kertyi 60km. Jaksoin sen hyvin, minulla oli täysi luottamus puolisooni, joka tiesi mistä mennään ja tsemppasi pahimmat vastamäet. Täytyy sanoa, että peba kyllä turtui loppumatkasta....

Tampereen kaupunkiin on tullut osittain paremmat pyöräreitit kuin aiemmin. Itseäni ärsyttävät välillä huonosti liikennesääntöjä osaavat pyöräilijät kaupungissa. Ajetaan keskellä tietä tai ihan väärää puolta. Lapsia opetetaan pyörällä kulkemaan eri puolta, missä vanhempi kulkee, joten saa olla tosi tarkkana, että lapsi ei yhtäkkiä vaihda kaistaa. Toisilla on tapana ajella vierekkäin leveästi. Kaiken keskellä on sitten kävelijät, jotka yleensä aina katsovat harmistuneina, jos heille soittaa kelloa. Itse toivon aina, että pyöräilijät soittaisivat kelloa, jos itsekin väärin ajelen.
 Siuron reissulla ajeli hyviä pyöräilijöitä!

Yläkuvassa Nokialla tänä vuonna saadun synttärirepun kanssa ja alakuvassa pojalta perityssä paidassa  Siurossa kosken rannassa.

HELLETTÄ NYT JA LAPSUUDESSA

Tämä viikko on ollut helteinen ja ilma hyvin kostea. Olisi tehnyt mieli mennä päivällä uimaan virkistymään.

Lapsena pulikoin vedessä pitkin päivää kesäpaikassamme. Tuota kesäpaikkaa ei enää ole, eikä sen vesikään kovin puhdasta ollut silloin eikä ole nykyäänkään.

Omien lastemme kanssa olemme käyneet uimassa niin Ikaalisissa, Viljakkalassa kuin Tampereenkin uimarannoilla. Aina on ollut mukana edes yksi lapsi tai puoliso. Tänään on väki vähentynyt talosta. Puoliso töissä, kuopus kesätöissä, muut lapset perheineen tällähetkellä omissa kodeissaan tai omilla työpaikoillaan. Onpa outo tunne kun pitäisi lähteä yksin uimarannalle? Yksin täältä kotoa. Voisinhan toki kysyä jotakin kaveria seuraksi, mutta se on jo sitten eri juttu.

Yksin voi mennä lenkille, olen usein ja mielelläni yksin lenkillä. Pitkälle pyörälenkille kyllä aina kaksin puolisoni kanssa. Yksin menen jumppaan, kokouksiin yms. Mihin muualle voi mennä yksin? Noo kyllähän sitä voi...

Lapsuuskodissani meitä oli kolme sisarusta. Siskoni on minua seitsemän vuotta vanhempi ja veljeni yksitoista vuotta vanhempi. Ihan pikkutyttönä minulla ei ollut leikkikaveria kotona. Leikin paljon yksin ja mielikuvituskavereiden kanssa. Rakastin nukke- ja kotileikkejä. Varsinkaan siellä kesäpaikassamme ei ollut muita lapsia leikkikavereina. Keksin kaikille "lapsilleni" nimet. Isäni keksi näistä leikkilapsistani hokeman:" Ullalle ja Ällälle, Pirjolle ja Paulalle muttei Pupujussille".

Tarhaikäisenä kävin ruotsinkielistä lastentarhaa parhaan ystäväni Kikin kanssa. Myöhemmin olemme Kikin kanssa ihmetelleet tuota tarhan valintaa, mutta onneksi meillä oli toisemme.
Kikin kanssa aloitin myös Aleksanterin puukansakoulun ekanluokan. Koulu oli nykyisen Tampereen Työväenteatterin kohdalla. Koulumatkat keskustassa ja matkat soittotunnille teimme aina kävellen kaksistaan. Kolmannella luokalla Kiki muutti Kotkaan ja minä Ruotulaan. Koulut muuttuivat ja kavereita tuli paljon lisää. Lapsuuden Kiki on edelleen kaverini ja yhden lapsemme kummi.

Puolisoni tapaamisen ja perheen perustamisen jälkeen aika on kulunut paljon oman perheen parissa.
Lapsuuden rakkaat koti ja nukkeleikit vaihtuivat omaan puolisoon, rakkaisiin omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. Rakastan isoa perhettä ja hulinaa ympärilläni. En osaa olla yksin. Tai pakko on ollut opetella olemaan, mutta en mitenkään nauti siitä. Mieluiten vietän aikaani puolisoni ja perheeni kanssa. Onhan minulla toki paljon harrastuksiakin.
Aikuisiällä olen saanut uusiakin ihania naisystäviä.

 Mutta se uimarannalle lähtö taisi taas jäädä!

Kolme vee lapsenlapseni Härmälässä 25.6.13 kireissä kotileikeissä leikkimökillä

Tuuti isoäiti kolme vee kireissä leikeissä Sarkkilassa, olisipa ollut samanikäinen sisko!

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ

Tampereen Pispalassa oleva vanha uittotunneli on nyt sitten testattu. Pyörälenkki Pyhäjärven ympäri tehostettuna tunnelin läpi menolla Pyhäjärven puolelta Näsijärven puolelle on ihan hieno kokemus. Tunnelin pituus ei ole montaakaan sataa metriä. Keskellä voi kuitenkin miettiä, kuinka monta sataa kiloa pään päällä humisee ja onkohan katto testattu kestäväksi? Entäs jos vesi valtaa putken hetkessä? No, ei kannata miettiä...
 Näsijärven puolella on kiva kioski. Pyörällä matka keskustaan jatkuu ensin kyllä autotien laitaa väärään suuntaan. Olisikohan sieltä joku pyörätie löytynyt?  Lopulta tulee pyörätie, joka vie ihan Nässyn rantamaisemia Elianderin uimarannalle asti. Matkalla ihailtavana Tampereen hienoja maisemia.

Tampereen Niagaran elokuvateatterissa pyörii Sara Hildenistä kertova dokumentti. Dokumentti toi paljon uutta tietoa itselleni mesenaatti, liikenainen Sara Hildenistä. Hänen aikakautensa on kyllä  muistissa. Vanhempieni vaatetusliike, jossa valmistettiinja myytiin leninkejä ja morsiuspukuja, toimi siihen aikaan  Tampereella lähellä Hildenin takkikauppaa. En muista kuitenkaan lapsuudessani kuulleeni paljoakaan Sara Hildenistä, en ainakaan kilpailijana. Sara Hildenin taidemuseon paikka on noussut taas keskusteluun. Elokuva on osa Tampereen historiaa.

Tampereelle kaavailtavan Rantatunnelin päässä ei taida valoa vielä paljoa olla. Uskomatonta, että ensin suunnitellaan ja tilataan kalliit suunnitelmat ja sitten ruvetaankin perumaan ja vääntämään jos jonkinlaista kattoa ja minitunnelia.Valtuustossa puolueet ovat olleet tekemässä päätöksia tunnelin rakentamisesta ja nyt sitten hanke onkin niin kallis,hups, että täytyy perua.
Itse en alunperin ollut tunnelin kannalla, mutta kun selvisi, että se on jo suunniteltu, niin vaikea sitä on nyt ruveta perumaan ja poraamaan sen kalleutta. Kalliiksi tulee jo tehtyjen suunnitelmien peruminen. Liikenne myös siellä puolella Tamperetta on jatkuvasti kasvavaa, joten jotainhan siinä on tehtävä.

Tarkkaan katsottuna alakuvassa lukee selässä Kotipesäksi KÖYLIÖ , bonusta maakuntamatkaajalle!

ÄITIENPÄIVÄJUHLA HELSINGIN SÄÄTYTALOLLA

Tänään Helsingin Säätytalolla vietettiin äitienpäiväjuhlaa, jossa 34 äitiä sai tasavallan presidentin Sauli Niinistön myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 luokan mitalin tunnustuksena kasvatustyöstään.
Säätytalo rakennettiin 1889-1890 säätyvaltiopäivien aatelittomien säätyjen kokoontumispaikaksi, ja se otettiin käyttöön 1891. Säätytalo siirtyi valtioneuvoston kanslian hallintaan vuonna 1978. Talo on entisöity ja korjattu upeaksi. Nykyään säätytalo on valtioneuvoston edustustila, jossa pidetään vuosittain satoja erilaisia tilaisuuksia.

Tänään oli Äitienpäiväjuhlan vuoro.
Tasavallan presidentti puolisoineen kunnioitti juhlaa läsnäolollaan. 
Ministeri Paula Risikko kiinnitti mitalit äitien rintaan. Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio onnittelivat ja kättelivät kaikki äidit. Espoon Musiikkiopiston oppilaat esittivät musiikkiohjelmaa. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko toi juhlaan valtiovallan tervehdyksen. Hän kertoi miten mitalia voi anoa kunnat, seurakunnat, yhdistykset, omat lapset. Anomus kulkee aluehallintovirastoon, josta sitä ehdotetaan sosiaali-ja terveysministeriöön. Ehdotus menee ritarikunnille ja ritarikunnan hallitus lopulta päättää myöntämisestä presidentin vahvistuksella
.Istuimme salissa, jonka kattoon oli maalattu suojelusenkeleitä. Ministeri Risikko totesi enekelien nyt suojelevan äitejä, äitejä, jotka niin monta kertaa ovat varmasti pyytäneet suojelusenkeliä turvaamaan lastensa teitä.

  Juhlapuheen piti Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland. Hän pohdiskeli äidin asemaa esim. siten, kun isä ostaa lapselle pyörän, niin äiti ostaa kypärän. Hän pohti myös perheen ja työn yhteensovittamisen vaikeutta äitien kannalta. Perheissä, missä äitiä ei ole, isä ottaa usein äidin aseman ja hänestä tulee äiti perheeseen.
  Juhlan ja yhteiskuvan jälkeen oli yhteinen kahvihetki. Me äidit istuimme neljässä pitkässä pöydässä. Omaisemme olivat toisessa huoneessa kahvilla.
Minulla oli kunnia istua rouva Jenni Haukion vieressä ja nauttia hänen hurmaavasta seurastaan.
Juhla oli upea kunnianosoitus kaikille äideille. Olen ylpeä ja kiitollinen, että sain olla yksi palkituista tänä vuonna.

KUNNIANOSOITUS ÄIDEILLE

"Te olette ollut esimerkillinen kasvattaja ja turvallisen kodin luoja. Tämän johdosta Tasavallan presidentti  tulee myöntämään Teille äitienpäivänä 12 toukokuuta 2013 Suomen  Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1 luokan mitalin kultaristeineen."

Näillä sanoilla alkoi kirje, jonka avasin työpäivästä väsyneenä muutama viikko sitten. Luin alkua uudelleen ja uudelleen, käsittämättä, että tarkoitetaan minua. Kun lopulta ymmärsin, että kirje oli minulle, kyyneleet virtasivat ja itkusta ei tahtonut tulla loppua. Asia kosketti minua syvästi. Kiipesin yläkertaan ja tiedustelin kotona olleilta kahdelta lapseltani, onko heillä jotakin tekemistä tämän asian kanssa? Selvisi, että lapset olivat hakeneet tunnustusta minulle. No tämä tieto lisäsi edelleen kyynelvirtaani, johon tyttärenikin yhtyi.

Elämässäni tärkeitä asioita ovat lapset perheineen. Toki tärkein henkilö maailmassa minulle on oma puolisoni, jonka kanssa olemme perheen perustaneet. Hän on minua tukenut niin iloissa kuin suruissakin. Ilman häntä minulla ei olisi näitä lapsiakaan. Kaikesta tästä olen kiitollinen ja uskon myös, että kaiken tämän pohjana on jotakin korkeampaa.Toivottavasti saamme elää, rakastaa ja kunnioittaa toisiamme vielä pitkään.

Äitienpäivänä puhutaan äideistä. Toivonkin kaikkien äitien nauttivan äitinä olostaan ja omista lapsistaan. Arvostan kyllä isiä ihan yhtä korkealle. Isätkin osaavat hoitaa omia lapsiaan ja kantaa vastuuutaan. Oma puolisoni on aina osallistunut täysillä lastenhoitoon. Oma poikani on omasta tahdostaan hoitanut kotona vajaa kaksivuotiaita kaksoispoikiaan kohta vuoden ajan.

Kunniamerkin otan nöyränä, kiitollisena ja ylpeänäkin vastaan. Äitinä olen viestittänyt omia ajatuksiani lapsilleni. Hakemukseen ei tosin vaikuttanut lasten lukumäärä vaan varmastikkin yhteiskunnalliset osallistumiseni, harrastukseni, kuten vanhempainyhdistystyö, partio, seurakunnan luottamustyö, opastustoiminta ja muut yhdistykset.

Minulle?  Kyllä. Kiitos. Kiitos myös onnitteluista.