torstai 27. kesäkuuta 2013

HELLETTÄ NYT JA LAPSUUDESSA

Tämä viikko on ollut helteinen ja ilma hyvin kostea. Olisi tehnyt mieli mennä päivällä uimaan virkistymään.

Lapsena pulikoin vedessä pitkin päivää kesäpaikassamme. Tuota kesäpaikkaa ei enää ole, eikä sen vesikään kovin puhdasta ollut silloin eikä ole nykyäänkään.

Omien lastemme kanssa olemme käyneet uimassa niin Ikaalisissa, Viljakkalassa kuin Tampereenkin uimarannoilla. Aina on ollut mukana edes yksi lapsi tai puoliso. Tänään on väki vähentynyt talosta. Puoliso töissä, kuopus kesätöissä, muut lapset perheineen tällähetkellä omissa kodeissaan tai omilla työpaikoillaan. Onpa outo tunne kun pitäisi lähteä yksin uimarannalle? Yksin täältä kotoa. Voisinhan toki kysyä jotakin kaveria seuraksi, mutta se on jo sitten eri juttu.

Yksin voi mennä lenkille, olen usein ja mielelläni yksin lenkillä. Pitkälle pyörälenkille kyllä aina kaksin puolisoni kanssa. Yksin menen jumppaan, kokouksiin yms. Mihin muualle voi mennä yksin? Noo kyllähän sitä voi...

Lapsuuskodissani meitä oli kolme sisarusta. Siskoni on minua seitsemän vuotta vanhempi ja veljeni yksitoista vuotta vanhempi. Ihan pikkutyttönä minulla ei ollut leikkikaveria kotona. Leikin paljon yksin ja mielikuvituskavereiden kanssa. Rakastin nukke- ja kotileikkejä. Varsinkaan siellä kesäpaikassamme ei ollut muita lapsia leikkikavereina. Keksin kaikille "lapsilleni" nimet. Isäni keksi näistä leikkilapsistani hokeman:" Ullalle ja Ällälle, Pirjolle ja Paulalle muttei Pupujussille".

Tarhaikäisenä kävin ruotsinkielistä lastentarhaa parhaan ystäväni Kikin kanssa. Myöhemmin olemme Kikin kanssa ihmetelleet tuota tarhan valintaa, mutta onneksi meillä oli toisemme.
Kikin kanssa aloitin myös Aleksanterin puukansakoulun ekanluokan. Koulu oli nykyisen Tampereen Työväenteatterin kohdalla. Koulumatkat keskustassa ja matkat soittotunnille teimme aina kävellen kaksistaan. Kolmannella luokalla Kiki muutti Kotkaan ja minä Ruotulaan. Koulut muuttuivat ja kavereita tuli paljon lisää. Lapsuuden Kiki on edelleen kaverini ja yhden lapsemme kummi.

Puolisoni tapaamisen ja perheen perustamisen jälkeen aika on kulunut paljon oman perheen parissa.
Lapsuuden rakkaat koti ja nukkeleikit vaihtuivat omaan puolisoon, rakkaisiin omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. Rakastan isoa perhettä ja hulinaa ympärilläni. En osaa olla yksin. Tai pakko on ollut opetella olemaan, mutta en mitenkään nauti siitä. Mieluiten vietän aikaani puolisoni ja perheeni kanssa. Onhan minulla toki paljon harrastuksiakin.
Aikuisiällä olen saanut uusiakin ihania naisystäviä.

 Mutta se uimarannalle lähtö taisi taas jäädä!

Kolme vee lapsenlapseni Härmälässä 25.6.13 kireissä kotileikeissä leikkimökillä

Tuuti isoäiti kolme vee kireissä leikeissä Sarkkilassa, olisipa ollut samanikäinen sisko!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ

Tampereen Pispalassa oleva vanha uittotunneli on nyt sitten testattu. Pyörälenkki Pyhäjärven ympäri tehostettuna tunnelin läpi menolla Pyhäjärven puolelta Näsijärven puolelle on ihan hieno kokemus. Tunnelin pituus ei ole montaakaan sataa metriä. Keskellä voi kuitenkin miettiä, kuinka monta sataa kiloa pään päällä humisee ja onkohan katto testattu kestäväksi? Entäs jos vesi valtaa putken hetkessä? No, ei kannata miettiä...
 Näsijärven puolella on kiva kioski. Pyörällä matka keskustaan jatkuu ensin kyllä autotien laitaa väärään suuntaan. Olisikohan sieltä joku pyörätie löytynyt?  Lopulta tulee pyörätie, joka vie ihan Nässyn rantamaisemia Elianderin uimarannalle asti. Matkalla ihailtavana Tampereen hienoja maisemia.

Tampereen Niagaran elokuvateatterissa pyörii Sara Hildenistä kertova dokumentti. Dokumentti toi paljon uutta tietoa itselleni mesenaatti, liikenainen Sara Hildenistä. Hänen aikakautensa on kyllä  muistissa. Vanhempieni vaatetusliike, jossa valmistettiinja myytiin leninkejä ja morsiuspukuja, toimi siihen aikaan  Tampereella lähellä Hildenin takkikauppaa. En muista kuitenkaan lapsuudessani kuulleeni paljoakaan Sara Hildenistä, en ainakaan kilpailijana. Sara Hildenin taidemuseon paikka on noussut taas keskusteluun. Elokuva on osa Tampereen historiaa.

Tampereelle kaavailtavan Rantatunnelin päässä ei taida valoa vielä paljoa olla. Uskomatonta, että ensin suunnitellaan ja tilataan kalliit suunnitelmat ja sitten ruvetaankin perumaan ja vääntämään jos jonkinlaista kattoa ja minitunnelia.Valtuustossa puolueet ovat olleet tekemässä päätöksia tunnelin rakentamisesta ja nyt sitten hanke onkin niin kallis,hups, että täytyy perua.
Itse en alunperin ollut tunnelin kannalla, mutta kun selvisi, että se on jo suunniteltu, niin vaikea sitä on nyt ruveta perumaan ja poraamaan sen kalleutta. Kalliiksi tulee jo tehtyjen suunnitelmien peruminen. Liikenne myös siellä puolella Tamperetta on jatkuvasti kasvavaa, joten jotainhan siinä on tehtävä.

Tarkkaan katsottuna alakuvassa lukee selässä Kotipesäksi KÖYLIÖ , bonusta maakuntamatkaajalle!