tiistai 9. heinäkuuta 2013

MYÖTÄ - JA VASTAMÄESSÄ PYÖRÄILYÄ

Kesäinen pyöräretki puolisoni kanssa Siuroon alkoi pienessä sateessa Tampereen Härmälästä. Matka taittui yli Rajasalmen Sillan Nokialle, aurinkokin alkoi paistaa. Pieniä vesitaukoja, suklaata, banaania.

 Siuron kauniissa maisemissa on ihailemista. Kiersimme vanhan lastaussataman kautta, johon ennen vielä tuotiin tavaraa järveä pitkin Kyro Oy:stä.  Hämeenkyrön ja Siuron välillä kulkee edelleen laiva muutaman kerran viikossa. Vuosia sitten matkustin tuon välin laivalla. Siurossa on asunut puolisoni sukua ja muistelimme vanhoja taloja ja jo edesmenneitä ihmisiä.

Kosken partaalla on mukava kahvila-baari, missä matkalaiset ravitsivat itseään sämpylällä ja kahvilla. Kosken takana näkyy vanha tehdas, joka on aikoinaan työllistänyt siurolaisia. Nykyään monet ihmiset käyvät töissä muualla ja asuvat tuolla kauniissa, mäkisessä Siurossa.
Paluumatka tuli osittain samaa reittiä Nokialle asti ja sieltä Pispalan kauniita rantateitä Tampereen keskustaan.

Matkaa kertyi 60km. Jaksoin sen hyvin, minulla oli täysi luottamus puolisooni, joka tiesi mistä mennään ja tsemppasi pahimmat vastamäet. Täytyy sanoa, että peba kyllä turtui loppumatkasta....

Tampereen kaupunkiin on tullut osittain paremmat pyöräreitit kuin aiemmin. Itseäni ärsyttävät välillä huonosti liikennesääntöjä osaavat pyöräilijät kaupungissa. Ajetaan keskellä tietä tai ihan väärää puolta. Lapsia opetetaan pyörällä kulkemaan eri puolta, missä vanhempi kulkee, joten saa olla tosi tarkkana, että lapsi ei yhtäkkiä vaihda kaistaa. Toisilla on tapana ajella vierekkäin leveästi. Kaiken keskellä on sitten kävelijät, jotka yleensä aina katsovat harmistuneina, jos heille soittaa kelloa. Itse toivon aina, että pyöräilijät soittaisivat kelloa, jos itsekin väärin ajelen.
 Siuron reissulla ajeli hyviä pyöräilijöitä!



Yläkuvassa Nokialla tänä vuonna saadun synttärirepun kanssa ja alakuvassa pojalta perityssä paidassa  Siurossa kosken rannassa.