Stockmannin tavaratalo sijaitsi nuoruudessani Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kulmilla Tampereella. Nuorisolla oli siihen aikaan tapana kokoontua Stokkan kulmalla. Siinä Hämpillä pyörittiin ja "tsillailtiin", kuten jutustelua nykyään hienommin kutsutaan. Limsalasin tai kahvikupin voimalla istui isompikin porukka kahviossa oppikoulun jälkeen iltapäivällä. Se kahvio oli pelkistetty, nykyisen Seppälän yläkerrassa. Stokan kahvio. Siellä ilma oli sakea tupakansavusta. Nuoriso opetteli polttamaan tupakkaa julkisesti.
Äidilläni oli tapana vanhempana hakea autolla sisarensa kahville Stockmannille. Silloin sen paikka oli jo nykyinen lähellä rautatieasemaa. Äitini mustahiuksisena, tätini valkohiuksisena, vanhempina, hyvin pukeutuneina rouvina olivat jokaviikkoinen näky kahviossa. Koskaan he eivät syöneet ruokaa siellä, aina juotiin kahvit ja syötiin paakelsit. Äitini kulki korkokengissä, lähes kelillä kuin kelillä.
Aina astuessani Stockmannin tavarataloon, se tuo mieleeni nuo kahvihetket. Tavaratalon parfyymien tuoksu heti ovella toi mieleeni äidin käyttämät hajuvedet.
Nyt tavaratalossa on tehty iso remontti. Kävin siellä tänään ja yllätyin; missä oli parfyymien huumaava haju? Hajuvedet olivat kaikki heti oven edessä, mutta se vanha tuoksu oli poissa? Kahviosta on tehty nykyaikainen avokahvio, missä saa ihan itse hakea ja kaataa kahvinsa. Kaipaan sitä vanhanaikaista tyyliä, missä oli päällystetyt tuolit ja pienempiä loosseja. Kahvikin kaadettiin kuppiin valmiiksi. Asiakaskuntakin on nuorentunut. Ei näkynyt enää näitä vanhoja hienoja rouvia. Lähinnä lapsiperheitä perjantai-iltapäivää viettämässä.
Etsin osastoa, missä olisi myyty pitkiä juhlapukuja tai yleensä juhlavia pukuja. Ajattelin, että kyllä Stockmannilta nyt sellaisia löytyy. Ei löytynyt. Pitkiä ainakaan. Ihmeellistä, minun mielestäni.
Irtokarkkeja ei myöskään löytynyt mistään. Onko ne lopetettu kaikissa isoissa tavarataloissa. Juuri tänään olisin halunnut pussillisen niitä perjantai-iltapäivääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti