NOSTALGIAPYÖRÄILYÄ

Tänään ajoimme autolla Lempäälän vanhan kirkon eteen ja lähdimme siitä puolisoni kanssa pyörillä kohti Viialaa. Nuori naispappi sattui tulemaan juuri paikalle ja toivotti meille iloisesti hyvää pyöräreissua, mikä tuntui tosi mukavalta!
Ensimmäinen etappi oli noin 8 kilometrin päässä eli käännyimme tuttuakin tutummalle hiekkatielle.
Koko lapsuuteni vietin joka ainoan kesän tämän tien päässä, kesäpaikassamme. Myös puolisoni ja lapsemme viettivät täällä monta kesäistä, kaunista hetkeä. Teineinä kävimme viettämässä viikonloppua täällä. Puolisoni kanssa juoksimme nuorenaparina lenkkejä vanhan tien yli ja meillä oli tapana laskea; montako autoa tulee; niin monta lasta me tulemme saamaan....

Jokainen tien käännös ja mutka, kaikki kumpareet muistuivat heti mieleeni. Nuuhkin sisääni tien hajuja ja sama tuoksu ja muistot tulvahtivat mieleeni jostakin kaukaa. Tunnekuohua ei voinut pidätellä, silmiini nousivat kyyneleet.
Ajoimme metsän laitaan, mistä hyvin saatoin nähdä lapsuuteni kesäpaikan. Kaikki näytti ulkoapäin melkein samalta kuin ne olivat aina olleet. Tuntui oudolta katsella ulkopuolisena tutun näköistä paikkaa ja mieli olisi halunnut marssia sisälle.... Poikani kysyi kotona, oliko pakko mennä sinne fiilistelemään: niinpä....

Jatkoimme kuitenkin Viialan kautta, Hulauksen kautta kohti Mattilan kylää. Tätä tietä puolisoni on juossut monasti ja tällä tiellä myös veljeni lapset pyöräilivat lapsina mukana reissussa. Köpin sillalla on käyty onkimassa. Matkalla poikkesimme vielä serkkkuani tapaamassa ja vanhoja muistojahan siinä taas tuli mieleen.
 Matka takaisin Lempäälän kirkollle oli lyhyt.  Matkaa koko reissusta kertyi ehkä 35 km, mutta sitäkin enemmän muistoja ja ajatuksia.
Muistot  nousevat taas pintaan, ehkäpä yöllä kertaan näitä vuosia.

MANSIKKAMAALLA JA UIMASSA

Lähdimme,minä, puolisoni ja kaksi nuorinta lastamme,  Hämeenkyrön Mahnalaan Yrjölän tilalle mansikoita poimimaan. Kysyimme etukäteen pitääkö varata aikaa, mutta sinne sai mennä suoraan vaan... Mansikoita oli valtavat pellot täynnä. Meidät ohjattiin järven rantaan alas, mistä jokainen poimija sai oman sarkansa. Saimme tilalta pahviset "ropposet", mihin oli mukava poimia ja viedä kotiin marjat. Keräsimme tuoreita isoja Polka marjoja noin 11 kiloa. Tilalla oli tarkka järjestys ja monta nuorta palkattuna opastamaan asioiden kulkua. Meidän mieleemme tulivat Ranskan Epernyn viinipellot. Nämä mansikkapellot ovat kyllä aivan yhtä hienoja ja ajattelisin, että turisteillekin mahtava elämys.

Täältä jatkoimme Ikaalisiin tyttären perheen luokse. Tuliaisina tuoreita mansikoita. Hyvä ruoka ja kaunis ilma toivat mieleemme ajan kun itse asuimme Ikaalisissa. Muistot nousevat mieliimme.Ikaalisissa syntyi kaksi lapsistamme 1983 ja 1986. Ikaalisista saimme ystäviä, jotka edelleen ovat ystäviämme. Lapset olivat pieniä...voi sitäkin ihanaa aikaa!

Kävin lastenlasten ja vävyn kanssa uimassa puhtaassa Kyrösjärvessä, kesän ensimmäinen uintireissu! Mielettömän ihana kesäinen päivä!

10 HAUDAN PYÖRÄREISSU

5.7.2014 anoppini olisi täyttänyt 88 vuotta. Puolisoni on useasti pyöräillyt äitinsä haudalle Hämeenkyröön tänä päivänä, muistokäynnille. Anoppi kuoli 2003.

 Tänä vuonna minä ja puolisoni ajoimme autolla Siuron Baarille ja lähdimme siitä pyörillä kohti Hämeenkyröä. Ilma oli mahtava. Ensimmäinen poikkeama oli Mahnalassa Yrjölän tilan mansikkamaalla. Siitä matka jatkui Frantsilan Kehäkukan kautta Hämeenkyrön hautausmaalle. Siellä lepäävät anoppi, hänen äitinsä ,isänsä, sisarensa, sisaren mies ja toisen sisaren mies ja monta muuta....Hämeenkyrön hautausmaa ei ole kovin hienosti hoidettu, siunauskappeli näyttää rapistuvan silmissä. Hautausmaalla on kuitenkin mm.  nobelkirjailijamme Frans Emil Sillanpään ja hänen vanhempiensakin haudat. Mietin eikö kunnan pitäisi hoitaa näitä hautoja....

Täsä lepää ne mun vanhempani Miina ja Fransu......

Matkamme jatkui näistä tutuista maisemista Kyröspohjaan ja siellä monen ns. tutun talon ohitse. Olen toiminut oppaana näissä maisemissa ja puolisoni on Hämeenkyröstä kotoisin , joten tiet ovat tuttuja, mutta pyörällä ajaen minulle erilaisia kuin autolla matkatessa. Sillanpään kirjojen hahmot alkavat taas elämään mielessäni. Kyröspohjan mäet ottavat omansa; unohdimme vesihuollon tärkeyden tässä helteessä...
  
Jumesniemessä pysähdymme kahville ja mansikoille, vettä olisi pitänyt taas juoda paljon enenmmän....
Täältä matka jatkuu lasketellen kohti Nokiaa ja takaisin Siuroon. Pysähdymme Maurinlehdon kauniille mäkiselle hautausmaalle. Tosin siunauskappeli kaipaisi sielläkin ehostusta... Täälläkin tervehdimme edesmenneitä sukulaisia. "Fanny-tädin", puolisoni isotädin luona ehdin minäkin käydä juhlimassa Siurossa, hän kuoli muutama kuukausi ennen 100-vuotis syntymäpäiväänsä v 2005. Kävimme katsomassa myös hänen vanhaa taloaan.

Täältä oli enää lyhyt matka takaisin Siuron Baariin. Matkaa oli kertynyt 55-60km. Upeat maisemat ja upea pyöräretki. Vettä olisi pitänyt juoda paljon enemmän...muuten matkanteko pyörällä herättää kaikki aistit ja muistot.

Siuron sillalta maisemaa