Tuulikki Saarinen

Aleksanterin koulu 3.10.2014

KOULUMUISTOJANI ALEKSANTERIN KOULUN PUUKOULUSTA

Wivi Lönnin suunnittelema Aleksanterin koulu valmistui v1904.  3.10.2014 vietimme Aleksanterin koulun 110v juhlaa päivällä kutsuvieraiden ja henkilökunnan kanssa. Juhla oli perinteisen juhlallinen lippumenoineen, vanhoine kansakoululauluineen. Nykyinen rehtori Jyrki Havas toivotti vieraat tervetulleiksi, apulaispormestari, koulun entinen rehtori Leena Kostiainen piti juhlapuheen. Oppilaat esittivät upeita esityksiään. Musiikkiluokat huolehtivat korkeatasoisesta musiikista. Nykyiset ja vanhat opettajat esittivät tanhuja. Ilalla oli vielä iltajuhala Finlaysonin Palatsissa.. Viikkoa aiemmin vanhemmat olivat juhlimassa ja katselemassa omien lastensa esityksiä.

Aleksanterin puukoulu toimi jo tätä ennen Hämeenpuiston ja Satamakadun risteyksessä, nykyisen Tampereen Työväen Teatterin paikalla. Vapriikin kuva-arkistoissa on kuva syyskuulta 1952, missä lapset juoksevat koulun portista Satamakadulle. Tuossa kuvassa oleva pikkupoika on isoveljeni.

Minä aloitin ensimmäisen luokkani syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1962 "Alekanterin Puukoulussa". Koulun virallinen nimi on ilmeisesti ollut Tampereen kaupungin Länsipuolen alakoulu. Itse löysin lukukausitodistukseni joulukuulta 1962, johon nimeksi on kirjoitettu Tampereen kaupungin Satamakadun varsinainen Kansakoulu. Kansansuussa tätä koulua kutsuttiin Puukouluksi. Koulu oli rakennettu 1800 luvun  lopulla Venäjän tsaarin armeijan käyttöön ja tuli koulun käyttöön vasta itsenäistymisen jälkeen.

Numerot todistukseen on kirjoitettu kauniilla mustekynällä. Tasanumeroita, toisin kuin välitodistuksessa, joita annettiin lukukausien välillä, niissä käytettiin vielä plussia, miinuksia ja puolikkaita. Käytös oli 10, Huolellisuus ja tarkkaavaisuus 9. Kaseja seiskoja, kuten siihenaikaan tavallisimmat numerot olivat.Käsityö ja Laulu 6! Opettajana ankara Toini Mäntyvaara.

Koulu oli siis puukoulu. Käytävillä oli kaakeliuunit, joita lämmitettiin. Luokat olivat isoja ja kylmiä. Meitä oli kaksi ykkös- ja kaksi kakkosluokkaa. Osa ikäluokastani aloitti heti Aleksanterin kivikoulussa ekan luokan,oliko meitä niin paljon,että osa jaettiin puukouluun, mikähän oli kriteeri? Kolmannelle luokalle jatkettiin sitten Kivikouluun, itse menin Kissanmaan kansakouluun, koska perheeni muuti keskustasta Ruotulaan.
 Koulussa toimi myös isompien poikien kuulovammasten luokka, jota silloin  kutsuttiin kuurojen luokaksi. Välitunnilla heitä pelättiin ja kunnioitettiin. Välitunnilta marssittiin jonossa takaisin luokkaan. En tiedä otettiinko sillon ykkösluokalla lainkaan valokuvaa. Kakkosluokan luokkakuvassani on 33 lasta. Mitään yksittäiskuvia ei otettu. Pulpetit olivat kahdenistuttavia, jykeviä. Aapinen oli punakantinen Lasten Oma Aapinen.

Pulpettien kansien päällä oli mustepulloa varten kolo. Oikeilla mustekynillä aloitettiin harjoittelemaan kakkosluokalla kirjoittamista. Kotoa piti tuoda kankainen "musteenpyyhkiä". Aina jonkun pullo kaatui ja siitä sai kovat nuhteet. Opettaja piti muutenkin kovan kurin. Viitattiin ja vastaukset noustiin sanomaan seisaalleen pulpetin viereen. Jos vastasit väärin, positiivista kohtaa vastauksesta ei yritetty hakea, kuten nykyään.

Ensimmäiset käsityötunnit olivat itselleni kauhun paikkoja. Harjoittelimme virkkausta, olin virkannut patalappua väärään suuntaan ja työn kanssa piti mennä opettajan korokkeelle. Sain kuulla kunniani, miten kukaan voi tehdä niin väärin. Siitä varmaan se käsityön numerokin tuli, joka sekin nousi myöhemmin. Myöhemmin myös innostuin käsitöistä ja ompelemisesta.

Laulukokeessa jokainen meni luokan eteen laulamaan osasi tai ei. Itse lauloin "En etsi valtaa loistoa" kauniin joululaulun, joka ei kuitenkaan ole ihan helppo ilman säestystä.! Kaikesta huolimatta laulu jäi yhdeksi lempilauluistani ja numerokin nousi vuosien saatossa ysiin.

Liikunta-ja urheilutunneilla ei ollut vaihtovaatteita eikä pyyhkeitä. Kovin ihmeellistä liikuntaa ei vielä ekalla harrastettu.

Koulun wc sijaitsi pihan perällä , erillisessä puurakennuksessa. Sinne johtivat korkeat, kapeata portaat ja ylhäällä oli reikiä vieretysten. Siellä oli kylmä ja muistoissani ainakin, pimeetä. Montaakaan kertaa ei siellä tullut käytyä. Vessassa ei kesken tuntia saanut käydä ja tästä johtuen, pulpettikaverilleni tuli vahinko,joka levisi istuinpenkille. Kukaan ei uskaltanut sanoa asiasta mitään, ennenkuin opettaja huomasi asian...

Koulussa oli ruokala, siellä seistiin ja syötiin vierekkäin. Inhokiksi on jäänyt paakkuinen tilliliha ja kylmä kokkareinen ruispuuro. Kaikki ruoka kyllä syötiin.

Itselläni oli alakoulussa päällä yleensä mekko ja takki. Mitään ulkohousuja, kuten nykyajan lapsilla, ei ollut. Talvella käytettiin paksuja damaski-villahousuja.

Aleksanterin kivikoulussa muistan käyneeni hammashoitolassa. Äkäinen hammaslääkäri porasi aina isommalla ja isommalla jalkaporalla, josta kuului hirveä ääni ja välillä räkästiin lavuaariin. Siitä alkoi hammaslääkärikammoni, josta on vaikea päästä vieläkään eroon.

Koulumatkat kuljin kävellen ystäväni kanssa pitkin Hämeenkatua ja Kauppakatua. Matka saattoi kestää yli tunninkin vaikka ei ollut pitkä. Iltapäiväkerhoja ei silloin vielä ollut. Kävimme myös ystäväni kanssa yhdessä soittotunnilla soittamassa pianoa, siihen asti, kunnes meidät erotettiin. Tirskuimme!

Kodin ja koulun yhteistyöstä ei tuolloin puhuttu mitään. Jos opettaja soitti kotiin, tiedossa oli jotakin ikävää. Tästä johtuen mistään pikkuasioista tai opettajan nuhtelusta ei kotona kerrottu mitään, eikä vanhempia päästetty saattamaan tai hakemaan meitä, mielestääme, isoja tyttöjä. Kahdesta tytöstä, jotka olivat samalla ekalla luokalla kanssani, on tullut lapsieni kummitätejä, toisen tunsin jo lastentarhassa.

Muistissani ei ole mitään isoja juhlia alakouluajoilta, lähinnä omassa luokassa opettajan johdolla jaettiin todistukset lukukausien päätteeksi.

Paljon ovat ajat ja tavat muuttuneet. Aleksanterin kivikouluun palasin vuonna 2002 opiskelijana.  Tällä hetkellä työskentelen Aleksanterin koulun ranskalais-suomalaisessa esikoulussa ohjaajana, opettajan parina, työkielinäni ranska ja suomi.
Koulurakennus on pihassa oleva puukoulu, käytävillä on kaakeliuunit.......

Näissä kahdessa ranskalais-suomalainen puoli koulua ja ruokalaa