sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

SYNTYMÄPÄIVIÄ

Toiseksi vanhin lapsenlapseni täyttää seitsemän vuotta 30.4.2015. Vietimme sukulaisten kanssa Tuomaksen synttäreitä Ikaalisissa  jo tänään. Ihana pikkumies oli kauluspaidassaan  komea. Seitsemän vuotta sitten hän tuli maailmaan perheen toisena lapsena Seinäjoen keskussairaalassa Vappuaattona. Viikkoa aiemmin oli jo yksi tädeistä hälytysvalmiudessa Jalasjärvellä, mutta silloin Hän ei vielä halunnutkaan tulla äidin vatsasta. Heti Vappupäivänä kävimme poikaa tervehtimässä Tampereelta käsin.Suurta iloa on tämäkin lapsi tullessaan tuonut.

Seitsemän vuotta on lapselle  tärkeä ikä. Koulu alkaa. Se on käännekohta lapsuuden, päivähoidon, eskarin ja oikean koulun välillä. Yhteiskunta ottaa pienen ihmisen tiiviimmin otteeseensa. Se ote jatkuu sitten monta vuotta.  Vanhemmille se on tärkeä, mutta haikeakin hetki. Onneksi nykyään eskarissa ollaan jo hyvin lähellä sitä koulumaailmaa, vaikkakin lapselle eskari ja koulu ovat ihan eri asioita!

24.4.1986 torstaina syntyi meidän perheeseemme neljäs lapsi. Tyttö painoi syntyessään 4510g ja oli 54cm pitkä. Olin käynyt neuvolassa edellisenä, laskettuna päivänä, kaikki oli hyvin ja vauva oikein päin! Olin käynyt Tampereella äitiyspolilla pariin otteeseen käännyttämässä vauvaani, joka aina halusi takasin perätilaan.

24.4.1986 aamulla heräsin ukkosen jytinään. Pienestä asti olen vähän pelännyt ukkosta, joten nytkin kietouduin mieheni turvaan. Päivä kului räntäsateessa kolmen isomman, 6v, 4v ja melkein 3v  lapsen kannsa touhuten, lähes 20 kilon lisäpainoni kanssa. Asuimme Ikaalisissa ja iltapäivällä lähdin mieheni tultua töistä vielä kävelylle lähimmälle hautausmaalle.
Kotiin tullessani olo oli outo. Sitten alkoivat supistukset kovalla vauhdilla. Mieheni hälytti anopin, joka saapui Kyröskoskelta taksilla hoitamaan isompia sisaruksia. Olimme jo lähdössä autolla mieheni kanssa kun puhelin soi ja puhelinmyyjä kauppasi Suomen Kuvalehteä miehelleni. Nuoruuden huumassa, kohteliaana, mieheni ei kehdannut sanoa, että nyt ei sovi; synnytys alkanut vaan tilasi lehden nopeasti!

Tampereen Keskussairaalaan päästyämme lääkäri tutki minut ja sanoi, että synnytys on hyvässä vauhdissa, mutta lapsi on poikittain! Minä väitin vastaan; ei voi olla, olin eilen neuvolassa...Lääkäri pyysi katsomaan vatsaani, josta selvästi näki, että lapsihan oli ihan poikittain. Hän käänsi vauvan voimakkaasti oikeaan asentoonsa. Menin synnytyssaliin ja supistukset tihenivät. Lääkäri tuli taas ja : lapsi oli taas kääntynyt perätilaan! Vauvaa yritettiin kääntää oikeaan asentoon, mutta se ei onnistunut. Minut kiidätettiin leikkaussaliin.
Paikalle hälytettiin päivystävä kirurgi ja sain epiduraalipuudutuksen selkääni.

Leikkaus alkoi. Olin hereillä kokoajan ja katossa olevasta peilin tapaisesta näin kun vatsani viillettiin kiireesti pystyasennossa auki. Lääkärit ympärilläni keskustelivat meneillään olevasta Suomi-Ruotsi jääkiekkopelistä, joka tuntui mielestäni ihan kauhealta..Nopeasti, parkaiseva, verinen, terve tyttövauva nostettiin nähtäväkseni, ennenkuin vatsani kursittiin kokoon. Miestä ei leikkaussaliin päästetty, mutta hänelle vauva näytettiin leikkauksen jälkeen ja isä passitettiin kotiin. Synnytys kesti 3h 48 minuuttia, neljäs lapseni tuli vauhdilla ja vauhdikkaasti. Onneksi kaikki sujui lopulta hyvin. Seuraavana päivänä olin tosin aika kipeä. Mies ja lapset tulivat katsomaan pikkutyttyöä. Sanoin jo ovelta, että minuun ei saa koskea; haavaan sattui kun puudutus oli loppunut.
Kotiin pääsimme vasta 2.5.2015. Tyttö oli isokokoinen mutta tuli vähän keltaiseksi ja oma kuntoni oli paljon huonompi kuin normaalin synnytyksen jälkeen.
Olin lähtenyt räntäsateessa sairaalaan ja kun palasimme aurinko paistoi ja kesä oli tullut.

Tästä tyttövauvasta tuli tarmokas, sisukas, urheilullinen neiti, jolle isoveljensä auliisti valitsi,tytön kiukunpuuskan tullessa, sopivia kenkiä ja joka ihaili isosiskojaan ja myöhemmin hoiti pikkusiskojaan ja pikkuveljeään. Ihana ja aurinkoinen lapsi, jolla itsellään on nykyään oma perhe; mies  ja kolme ihanaa lasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti