Tänä vuonna minä ja puolisoni ajoimme autolla Siuron Baarille ja lähdimme siitä pyörillä kohti Hämeenkyröä. Ilma oli mahtava. Ensimmäinen poikkeama oli Mahnalassa Yrjölän tilan mansikkamaalla. Siitä matka jatkui Frantsilan Kehäkukan kautta Hämeenkyrön hautausmaalle. Siellä lepäävät anoppi, hänen äitinsä ,isänsä, sisarensa, sisaren mies ja toisen sisaren mies ja monta muuta....Hämeenkyrön hautausmaa ei ole kovin hienosti hoidettu, siunauskappeli näyttää rapistuvan silmissä. Hautausmaalla on kuitenkin mm. nobelkirjailijamme Frans Emil Sillanpään ja hänen vanhempiensakin haudat. Mietin eikö kunnan pitäisi hoitaa näitä hautoja....
 |
| Täsä lepää ne mun vanhempani Miina ja Fransu...... |
Matkamme jatkui näistä tutuista maisemista Kyröspohjaan ja siellä monen ns. tutun talon ohitse. Olen toiminut oppaana näissä maisemissa ja puolisoni on Hämeenkyröstä kotoisin , joten tiet ovat tuttuja, mutta pyörällä ajaen minulle erilaisia kuin autolla matkatessa. Sillanpään kirjojen hahmot alkavat taas elämään mielessäni. Kyröspohjan mäet ottavat omansa; unohdimme vesihuollon tärkeyden tässä helteessä...
Jumesniemessä pysähdymme kahville ja mansikoille, vettä olisi pitänyt taas juoda paljon enenmmän....
Täältä matka jatkuu lasketellen kohti Nokiaa ja takaisin Siuroon. Pysähdymme Maurinlehdon kauniille mäkiselle hautausmaalle. Tosin siunauskappeli kaipaisi sielläkin ehostusta... Täälläkin tervehdimme edesmenneitä sukulaisia. "Fanny-tädin", puolisoni isotädin luona ehdin minäkin käydä juhlimassa Siurossa, hän kuoli muutama kuukausi ennen 100-vuotis syntymäpäiväänsä v 2005. Kävimme katsomassa myös hänen vanhaa taloaan.
Täältä oli enää lyhyt matka takaisin Siuron Baariin. Matkaa oli kertynyt 55-60km. Upeat maisemat ja upea pyöräretki. Vettä olisi pitänyt juoda paljon enemmän...muuten matkanteko pyörällä herättää kaikki aistit ja muistot.
 |
| Siuron sillalta maisemaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti