Vanhusten hoitoa

Olin katsomassa Anna Krogeruksen kirjoittaman näytelmän Kuin ensimmäistä päivää. Näytelmä sijoittui hoitokotiin, missä vanhuksia hoidettiin kiireellä. Esityksessä tuotiin esiin hyvin ajankohtaisia aiheita vanhustenhoidosta ja hoitajien jaksamisesta. "Hallitaanko minua pelolla siitä, että toimeentulo loppuu? Huolehdinko heikommista? Mikä minua odottaa kun olen vanha? Uskallanko rakastaa?" Näitä teemoja ohjaaja toi koskettavasti esille.

Kuin ensimmäistä päivää -esitys Tamperen Teatterissa.
Kuvaaja: Harri Hinkka

Itse olen ollut kesätöissä sairaalassa vanhusten osastolla. Koska olin ns. sisäinen siirtyjä koulunkäyntiavustajan työstäni, työtehtäviini kuului suurimmaksi osaksi vain vanhusten ulkoiluttamista, viihdyttämistä,ruokailussa avustamista ja hiusten hoitoa. Olisin myös mielelläni tehnyt muitakin töitä, esim. hakenut lääkevarastosta lääkkeitä, hoitajien kiireitä helpottaakseni. Minulta kiellettiin ylimääräinen työ vastuun takia. Aikuisena ihmisenä se tuntui aika oudolta.

Vanhukset olivat kuitenkin iloisia jokaisesta hetkestä, jotka heidän kanssaan ehdin jutella tai viedä heitä ulos. Tuntuu todella pahalta, että sairaalasta ei ehditä viedä potilaita ulos tarpeeksi. Tänä kesänä lenkkeillessäni vastaani tuli potilaita, joita ulkoilutettiin yöpaidoissa. Joka kerta mietin, että heille olisi voinut vetää vaikka ulkohousut päälle. Itse en ainakaan haluaisi kulkea vanhana pyjamassa pitkin Arboretumin rantoja. Iäkkäitä ihmisiä pitää kunnioittaa ja suoda heille arvokas vanhuus.